Päivä 3.

Aamulla oli hyvä ja energinen olo. Ei nälkää. Ajattelin että keho on varmaankin alkanut mennä vihdoin ketoosiin. Hyvä olo jatkui aina kello kolmeen asti. Sitten alkoi mieli ja keho hyytyä. Enkö siis olekaan vielä "ketoosissa"?

Koko ajan on hieman kylmä ja mieli tuntuu käyvän hieman "hitaalla". Väsyttää vaikka en ole mitenkään rehkinyt. Nälkäkin vaanii kulman takana.

Eilen makoilin sängyssä pitkään nälän kourissa ennen kuin sain unenpäästä kiinni. Päällimäinen ajatukseni oli "Entäpä jos vaikka kuolenkin huomenna... viimeinen ateriani olisi ollut jauhopirtelö ja kehontunteeni nälkä..." Ajatuksissa käy myös kehitysmaiden nälkäiset ihmiset. Heidän nälkänsä on vaan ihan toisella tasolla. 

Positiivisena asiana huomaan että syön paljon hitaammin. Pureskelen jokaisen suupalan hartaasti ja olen enemmän läsnä ruokailussa. Lähes meditaation omainen tila.

Vettä on tullut juotua todella paljon. Vessassa saa juosta sen mukaisesti. Janokin tuntuu vain kasvavan. Kuuluu varmasti asiaan.

Sorruin puolikkaaseen ruisleipään keiton kanssa. Ei voita tai muitakaan päällisiä. Vähän huono omatunto, mutta nälkä lähti. Miehenikin saattaa päästä tänään vähän vähemmällä.