Päivä 11.

Tämähän alkaa sujua. Paino putoaa hitaasti, mutta olo normalisoitunut siihen pisteeseen että en mieti koko ajan vatsaani tai ruokaa. Tähän on tottunut.
Suhtaudun tähän projektiin mission omaisesti. Puoliväli ylitetty.
Mieheni on luvannut minulle yllätyksen kun tämä on saatu kunnialla päätökseen. Sana "päätökseen" ei kuitenkaan ehkä ole oikea sana kuvaamaan tämän matkan päämäärää. Tämä on paremminkin alkulaukaus suuremmalle muutokselle ja vain ensimmäiset askeleet pidemmälle matkalle. Elämäntapojen uudelleen opettelua. Olo on positiivinen tämän aiemmin mahdottomalta tuntuneen ajatuksen suhteen. Minä pystyn tähänkin.

Mikähän yllätys tämän vaiheen lopussa odottaa....

Päivä 10.

Paino on jumahtanut tuohon 62 kiloon. Johtuu varmaan siitä että keho kuluttaa paastotilassa vähemmän.  Vyötäröllä kuitenkin tapahtuu koko ajan positiivista pienentymistä.Viikonloppuna viimeistään pääsen käymään salilla niin katsotaan alkaisiko painokäyrä liikkua taas alaspäin. Minun viimeiset äitiys farkut sanoivat tänään itsensä irti, joten on pakko mennä kauppaan ostamaan normaalit farkut. Vannoin että en osta uusia housuja ennen kuin mahdun taas vanhoihin. Aika lähellä kuitenkin on jo.

Päivä 9.

Aamulla päätin lähteä salille. Tarkoituksena treenata kevyesti.
Lapsiparkki on auki kahtena päivänä viikossa aamuisin pari tuntia. Edellisestä sali kerrasta on hetki aikaa joten poikanikaan ei ole ollut "parkissa".
Ei onnistunut treenaaminen tänään. Heti kun olin lähdössä salinpuolelle alkoi lohduton itku. Tämä aamu salilla meni siis uudelleen tutustuessa lapsiparkkiin. Ärsyttävää kun kerrankin tuntuu siltä että haluaisi päästä salille, ei saa mennä ja tehdä. Noh, tämä on vanhemman osa. Ehkä illalla sitten kun mieheni tulee kotiin. Paras virta ja motivaatio tuntuu olevan aamuisin, mutta minkäs teet.
Antikliimaksi salireissusta oli kuitenkin sen verran painava että kotona tuli hyvin voimaton olo.

Päivä 8.

Viime yönä ei tullut juurikaan nukuttua. Alaselkää särki ja olo oli aivan liian pirteä.
Selkää särkee edelleen. Liian vähästä veden juonnista se tuskin johtuu, koska olen pitänyt huolta siitä että juon vähintään sen kaksi litraa päivässä.
Tekisi mieli lähteä salille, mutta paaston aikana ei saisi harrastaa raskasta liikuntaa. Enkä uskalla koittaa ettei tule takapakkia. Toivottavasti virtaa riittää paaston jälkeenkin, koska sitten olisi tarkoitus aloittaa uuden ruokavalion lisäksi salilla käynti.

Katsoin tänään dokumenttisarjaa jossa ryhmä englantilaisia nuoria lähetetään Kaakkois Aasiaan työskentelemään mm. tehtaissa, joissa tuotetaan länsimaihin tonnikalaa ja kanaa. He työskentelevät ja elävät kuten paikalliset työläiset. Ajankohtainen ja ajatuksia herättävä sarja. Uutisissa on viimeaikoina kerrottu että suurinosa syömästämme tonnikalasta tuotetaan tehtaissa joissa on epäinhimilliset olot ja lapsityövoimaa. Kauppaketjujen ostajat ovat julkisuudessa levitelleet käsiään ja kauhistelleet tilannetta vakuutellen tietämättömyyttään. Minun on hyvin vaikea uskoa että tehtaiden olot eivät olisi näiden tiedossa, sillä lähes kaikilla tuon alueen tehtailla on ihan samat käytännöt ja olosuhteet. Sarja jota tänään seurasin käsitteli juurikin näitä samoja asioita ja se on tuotettu muutama vuosi sitten. Ei mitenkään uutta ja ainakin Suomen ulkopuolella yleisessä tiedossa. Varmasti täällä Suomessakin se tiedetään. Kuinka moni voi rehellisesti nostaa kätensä ylös ja sanoa "Minulla ei ollut aavistustakaan!". On helpompi arjen paineen alla olla asiasta puhumatta tai sitä miettimättä. Valita se halvempi vaihtoehto ja röyhtäistä tyytyväisenä sohvannurkasta. Itse ainakin tunnustan toimineeni näin. Tällä valinnalla en vain kannata tätä epäinhimillistä riistoa, mutta samalla ammun itseäni jalkaan prosessoidun ja säilöntäaineilla täytetyn "ruoan" muodossa. Minulla on ollut pitkään haave omasta pienestä kanalasta. Katsoessani tätä ohjelmaa haave sai lisää tuulta alleen. Harva myös tietää että tässä osittain maalaiskunnassa jossa me asumme on paikallisten ruoan tuottajien järjestämä "ruokarinki". Itse taidan tutustua tähän lähemmin. Hyvää eettisesti tuotettua varmasti tuoretta ruokaa edullisesti suoraan tuottajilta. Ei välikäsiä.
Uskon että tämän idean jalostaminen olisi ratkaisu paikallisten elintarviketuottajien ahdinkoon. Kapuloita rattaisiin tosin heittää nämä osuuskunta kaupparyhmät, jotka ovat saaneet jo monopoliasemassaan maassamme mafian piirteitä.

Linkki ruokapiirien sivuille www.ruokapiiri.fi

Päivä 7.

Kokonainen viikko täynnä. "One down, two to go!"
Huomaan että ajatuksia siitä mitä kaikkea hyvää syön sitten kun tämä on ohi vilahtelee mielessä. Vaan eihän se tietenkään niin voi olla. Jos palaisin alkuperäiseen takaisin, tulisi paino sen myötä myös ryminällä. Pitää tehdä tietoista ajatustyöskentelyä että ruokailutottumukset muuttuisi. "Pieniä annoksia tuoreista hyvistä raaka-aineista ja usein." Jotain tuon suuntaista. Ei pitäisi olla liian vaikeaa, mutta tottumuksia ei muuteta hetkessä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ajatuksia kaikenlaisten negatiivisten virtauksien minimoimiseen on herännyt. Ainakin niihin joihin voi itse vaikuttaa. Tämä ei ole vain ruokaan liittyvä elämänmuutos vaan kokonaisvaltaisempi valaistuminen ja vastuun hyväksyminen elämän tiellä. Koitin naparengasta ensimmäistä kertaa sitten loppuraskauden. Suuri usko siitä että voin vielä sitä käyttää ja että se jopa voi näyttää hyvälle, heräsi!
Olo ei ole fyysisesti ollut tänään mitä parhain. Kylmä luita ja ytimiä myöden. Vaikka olisi kuinka paljon päällä, niin ei tule lämmin. Nälkäkin on hetkittäin vaivannut. Keho selkeästi kaipaisi energiaa. Pissalla saa juosta ihan naurettavan usein ja munuaisia hieman särkee vaikka olen juonut riittävästi vettä. Ehkä huomenna on taas parempi olo.

Aitauksellinen kebabeläimiä. ;)

Päivä 6.

Hyvät vibat jatkuu, eikä merkkejä noroviruksesta.

Paaston aikana ei suositella kovaa liikuntaa, mutta pakko suunnata tämä energiaryöppy jonnekin. Päätin lähteä testaamaan järvenjäälle miten kroppa jaksaa. Kunnon hikilenkki tuli tehtyä. Oli pakko pysähtyä riisumaan vaatteita, kun tuli niin kuuma. Hiki virtasi. Normaalisti en juurikaan hikoile. Jaloissa lumikengät ja perässäni vedin ahkiota, jossa poikani istui kyytiläisenä. Kiersin järven ympäri ja kiipesin lopuksi jyrkän mäen metsässä. Mäki teki vaikeakulkuisuutensa takia hieman tiukkaa, mutta ei kuitenkaan tullut sellainen olo että kroppa hyytyisi. Kotona tuli aluksi hieman huimaava tunne ja naama oli punainen kuin palosireeni, mutta se meni ohi nopeasti kunhan olin saanut juotua. Nälkä ei myöskään yllättänyt. Pirtsakka olo edelleen.

Käytiin ruokakaupassa. Vieläpä isossa marketissa. Hieman jännitti, mutta silti hyvillä mielin. Jossain kohtaa vatsanpohja alkoi huhuilla alitajunnan syövereistä ja pinna alkoi kiristyä. En edes muista oliko se vääränlainen ilme tai harkitsematon kommentti, joka johti pieneen sanaharkaan mieheni kanssa. Ärsyyntymisen seurauksena iski hirveä "nälkä". Ajatus jostain hyvästä syötävästä tunki mieleeni väkisin. Kaikki ihanat ruoka-aineet alkoivat kutsua minua luokseen. Epätoivoisena tarkastelin ateriankorvike hyllyllä "suklaapatukoita" ja niiden kalori arvoja. "Jos nyt yhden..." Huomasin olevani tilanteessa jossa järki ja tunne taistelivat toisiaan vastaan. Siitä syntyi suuri sisäinen kaaos ja paniikki iski. Tuntui että värit olivat yhtäkkiä kirkkaampia ja hyllyjen välit ahtaampia. Teki mieleni laittaa kädet silmien eteen jotten näkisi notkuvia hyllyjä. Ahdistus kasvoi niin suureksi että oli pakko juosta ulos hengittämään. Ketjureaktio oli selkeä.
Ahdistus -> Parempi mieli syömällä. Kieltäydyn tutusta ja turvallisesta "pakokeinosta" -> Paniikki.
Tunnesyöminen on minun yksi isoista ongelmista ja varmasti vaikein ratkaista/käsitellä. Toisaalta tämän ketjureaktion tunnistaminen on iso askel kasvun tiellä.  Isoon tunne reaktioon vaikuttaa varmasti myös teini-iässä koettu ruoan puute. Muutin omilleni hyvin nuorena ja aina ei ollut ruokaa. Varhaisemmassa teini-iässä minulla oli myös syömishäiriöitä. Niin kuin varmasti valitettavan monilla muillakin tuon ikäisillä tytöillä on.

Yritän kuitenkin tiukasti tarrautua siihen positiiviseen ajatukseen ja faktaan, että vyötäröltä on lähtenyt jo viisi senttimetriä!

Se on suurin piirtein näin paljon! ;)

Päivä 5.

Todella energinen fiilis ollut koko päivän. Päivä mennyt yhdessä hujauksessa.
Kevyt ja hyvä olo. Alkaa ilmeisesti näkyä myös ulospäin, koska kaupankassalla kysyttiin tänään paperit. Energisyys on jatkunut iltaan asti, vaikka normaalisti olisin tässä vaiheessa jo hyvin väsynyt.
Kotona sairastetaan norovirusta. Toivon hartaasti että en saa sitä. Ei nyt!

Vähän taulukkoa piristämään lyhyttä blogi päivitystä.

Päivä 4.

Tänään ei ole nälkä juurikaan vaivannut.
Olen ollut koko päivän työhuoneella, joten se varmaankin vaikuttaa asiaan. Ei kerkiä miettiä nälkää. Kehokin jo varmaankin on tottunut tähän.
Aamulla kävin puntarilla, joka näytti 63,7kg. Aamupaino on hurjasti alhaisempi kuin iltapaino. Katsotaan mitä puntari sanoo kunhan pääsen kotiin.

Piti käydä kaupan kautta. Vähän pelotti mennä niin lähelle houkutuksia. Selvisin kuitenkin kunnialla. Kassalla tuli katseltua muiden ruokaostoksia. Hirveitä määriä ja suurin osa eineksiä tai muutoin prosessoitua ruokaa. Onhan se totta että tuore hyvä ruoka on (liian) kallista, mutta silti. Kun nyt itse on ihan minimi ravinnolla eikä olo ole mitenkään sietämätön, päinvastoin. Koko ajan tuntuu energisemmältä. Tuntuu hurjalle kuinka paljon me syömme turhaan. Tulee mieleeni sanonta; "Syö elääksesi, älä elä syödäksesi." Sama sana leikki pätee hurjan moneen asiaan.

Nyt on hyvä fiilis. Aina välillä tuntuu vatsanpohja, mutta ei ylly pahaksi. Energinen olo, eikä tukkoinen.
Vaakakin näytti rohkaisevia lukemia: 62,9kg. JEEE!
Se tarkottaa todennäköisesti sitä että elimistöstä on alkanut lähteä nesteet liikkeelle.

Päivä 3.

Aamulla oli hyvä ja energinen olo. Ei nälkää. Ajattelin että keho on varmaankin alkanut mennä vihdoin ketoosiin. Hyvä olo jatkui aina kello kolmeen asti. Sitten alkoi mieli ja keho hyytyä. Enkö siis olekaan vielä "ketoosissa"?

Koko ajan on hieman kylmä ja mieli tuntuu käyvän hieman "hitaalla". Väsyttää vaikka en ole mitenkään rehkinyt. Nälkäkin vaanii kulman takana.

Eilen makoilin sängyssä pitkään nälän kourissa ennen kuin sain unenpäästä kiinni. Päällimäinen ajatukseni oli "Entäpä jos vaikka kuolenkin huomenna... viimeinen ateriani olisi ollut jauhopirtelö ja kehontunteeni nälkä..." Ajatuksissa käy myös kehitysmaiden nälkäiset ihmiset. Heidän nälkänsä on vaan ihan toisella tasolla. 

Positiivisena asiana huomaan että syön paljon hitaammin. Pureskelen jokaisen suupalan hartaasti ja olen enemmän läsnä ruokailussa. Lähes meditaation omainen tila.

Vettä on tullut juotua todella paljon. Vessassa saa juosta sen mukaisesti. Janokin tuntuu vain kasvavan. Kuuluu varmasti asiaan.

Sorruin puolikkaaseen ruisleipään keiton kanssa. Ei voita tai muitakaan päällisiä. Vähän huono omatunto, mutta nälkä lähti. Miehenikin saattaa päästä tänään vähän vähemmällä.

Päivä 2.

Kahvista en edelleenkään luovu.
Aamuisin minulla ei yleensä ole kovinkaan nälkäinen olo. Kahvin jälkeen kuitenkin tein itselleni pirtelön. Makuna mansikka. Hieman siedettävämpi maku, joka muistuttaa edes vähän mansikkaa.
Lounaaksi taas kanakeitto, sekaan vähän parsakaalia ja muutama kirsikkatomaatti. Sen jälkeen tuli tosi hyvä ja energinen olo. Lapsen päikkäreiden jälkeen päätin lähteä pojan kanssa uimaan.
Ei siellä hirveästi tullut itse uitua, mutta se vähäkin tuntui olevan elimistöle nyt liikaa. Sen jälkeen tuli todella väsynyt, hieman kipeä, kärttyinen ja kylmä olo. Ja aivan hirveä NÄLKÄ!
Nälän tunteeseen ei ole lainkaan vaikuttanut uintireissunjälkeiset pirtelöt.
Mielessä pyörii vain ja ainoastaan ruoka. Ajatuksiin vain pulpahtelee ruokaaineita. Kananmuna, banaani, ruisleipä, juusto, puuro, maksalaatikko (inhoan maksalaatikkoa).....
Nyt olisi niin helppo sortua! "Edes vähän.... yksi pala vain...."
Päätin siksi perustaa tämän blogin. Idean tähän sain mieheltäni. Samalla ehkä miettiä suhdettani ruokaan ja kehooni. Mieheni on tukenani tässä koitoksessa parhaansa mukaan ja on motivaatiota vahvistaakseen luvannut minulle jonkin yllätyksen kun tämä on saatu kunnialla päätökseen. Sitä odotellessa.
Haaveilen ihanista ruoka-annoksista, ihan niin kuin olisin juuttunut autiolle saarelle jossa kasaisi vain kookospalmuja.
Osa motivaatiota onkin ajatus siitä kuinka hyvältä ruoka tämän jälkeen maistuu ja millä tavalla sitä arvostaa.

Päivän saldo: todella kova nälkä, väsymys ja päänsärky. Paino 65,8kg

Päivä 1.

"Kahvista en luovu!" Ensimmäinen ajatukseni raahauduttuani sängystä pöydän ääreen.
Lapsi syötetty ja kahvi juotu. Koneet yskivät itsensä käyntiin. Vastahakoisesti pyörittelen käsissäni laatikkoja, jotka sisältävät seuraavan kolmen viikon ravintoni. Syvä huokaus.
Kaadoin 2dl kylmää vettä shakeriin ja sekaan Nutrilettin Suklaa Pirtelö jauheen. Tiukka ja pitkitetty ravistus. Kaadoin vieläpä lasiin.
"HYI S*****A!"
Makunsa eikä koostumuksensa puolesta tässä ollut kyllä häivähdystäkään suklaasta tai pirtelöstä!
Miten tälläistä sontaa saa edes kutsua nimikkeellä "Suklaa pirtelö"!? Maissijauho ja koiransuklaa on oikeampi makukuvaus. Ravistellessa oli litku sitäpaitsi ehtinyt hieman lämmetä. Yök, yök, yök!
Myönnettäköön, että edelliseen on sekoittunut hurja määrä asennevammaa, mutta maku ei ollut kyllä missään määrin hyvä. Tästä piti tietenkin heti avautua Facebookissa.
Lounaaksi vedin Nutriettin Kanakeiton. Odotukset eivät olleet korkeat. Muutoin sama valmistus tapa, mutta kuumaan veteen. Sekaan oli pakko murskata muutama kirsikkatomaatti.
Tällä kertaa maku ei ollut ihan paha. Keitosta osasi jopa hieman nauttia.
Nälkä tuli kuitenkin ehkä puolituntia keiton syömisen jälkeen.
Nälkä kiukussani yritin tiputtaa lumia talon katolta.
Haravasta, jota käytin apunani katkesi suurinosa piikeistä.
Nälästä huolimatta päivä sujui kohtalaisesti, eikä lapsen hoito tuntunut liian raskaalta. Miehen kotiin tultua nälkäkiukku alkoi kuitenkin nopeasti nostaa rumaa päätään.
Uuden sohvan katseleminen eri huonekaluliikkeissä tässä tilassa ei ollut ehkä tuottavin ajanviete. "Ruma, ruma, hyi, NO EI VARMANA, ruma....." Yhden kohdalla taisin harkita myöntävää vastausta, kunnes katsoin hintalappua.
Auton ikkunoista tunki sisään pikaruokaravintoloiden kutsuvia valomainoksia.
Illalla tuntui siltä että ei meinannut millään keho lämmetä. Johtui varmaankin siitä että keholla ei ole tarpeeksi energiaa.

Päivän saldo: 1 harava rikki, nälkä, mutta vielä siedettävä.

Lähtöasetelma

1,5 vuotiaan pojan äiti. Ennen raskautta painoin 53kg ja pitkän tähtäimen tavoitteeni on päästä tuohon takaisin. Tällä toivon saavani hyvän startin.
Saldo ennen paaston aloitusta:
Pituus 156cm
Paino 65kg
Vyötärönympärys 95cm
Painoindeksi 26,7 (lievästi ylipainoinen)


Nopea painonpudotus ohjelma Nutrilettin tuotteilla

Ruokavalioni koostuu kolmen viikon ajan nutrilettin ateria korvikkeista. 5 pussia päivässä. Saa syödä pieniä määriä vähäkalorisia kasviksia ja juoda vähä kalorisia juomia kuten kahvi. Vettä pitää juoda ainakin 2 litraa päivässä. Lisäksi otan 2rkl. Mivitotalin monivitamiini valmistetta päivittäin.